Villikaniini

Villikaniini (Oryctolagus cuniculus)

Pituus 34-50cm

Paino 1,3 - 2,2kg

Elinikä noin kymmenen vuotta

Alkuperä Lounais-Eurooppa, Iberian niemimaa

Väri riistanvärinen, harmaan ruskea päästä ja selästä, mahanalunen vaaleampi.

Jotta voimme ymmärtää millainen eläin on kani, tulee meidän tietää mistä kani on saanut alkunsa. Kesykani on villikaniinin lemmikkinä pidetty muoto. Kesykanit polveutuvat suoraan villikaniineista. Eläimenä kani ei poikkea kovinkaan paljon kantamuodostaan, pääpiirteittäin sen elintavat ovat samanlaiset kuin villeillä esi-isillään.

Vuosisatojen saatossa on jalostusvalinnoilla voitu vaikuttaa hieman luonteeseen ja paljonkin ulkonäköön, kaneja on olemassa niin isoja, pieniä, pitkäkarvaisia kuin lyhytkarvaisiakin rotuja mutta pohjimmiltaan kani on edelleen sama eläin kuin villikaniini.

Villikaniini on tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta ja erityisesti Iberian niemimaalla ekosysteemin avainasemassa. Muualle maailmaan se on levinnyt ihmisten mukana, ja kansainvälisen vieraslajitietokannan mukaan se on yksi sadasta haitallisimmasta vieraslajista ympäri maailmaa. Se on kautta aikojen ollut tärkeässä osassa ihmisen ravintoa ja vaatetusta.

Villikaniinit elävät yhdyskunnissa joiden pääluku vaihtelee.Yhdyskunnan sisällä on erittäin tarkka arvojärjestys. Villikaniini on paikkauskollinen, normaalisti se liikkuu 400 metrin säteellä pesäkolostaan. Niiden yhdyskunnat ovat normaalisti pensastoissa ja puistikoissa sekä savisilla avomailla joihin yhdyskunta rakentaa tunneliverkostoja. Vuodessa syntyy 2-6 poikuetta, poikaset syntyvät karvattomina pesäkuoppaan. Emokaniini kaivaa pesäkuopan jonka se vuoraa heinällä ja vatsakarvoillaan. Kaniini käy kerran tai kaksi vuorokaudessa imettämässä poikasiaan ja puolustaa pesäänsä raivokkaasti.

Villikaniinin elinehto on yhdyskunta joka suojelee sitä yksilönä. Kun silmäpareja on enemmän, myös vaara havaitaan helpommin. Kun villikaniini havaitsee lähestyvän vaaran, se rummuttaa takajalallaan maata varoittaakseen muita jonka jälkeen villikaniinit pakenevat pesäkoloihinsa. Paetessaan petoeläimiä se mutkittelee ja tekee äkkinäisiä suunnanmuutoksia karistaakseen saalistajan kannoiltaan.

Muita suuria uhkia yhdyskunnille ovat taudit ja elintilan väheneminen sekä metsästys.

Villikaniinin ruokavalio koostuu pelkästään kasviksista. Tyypillisesti sen ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan, kesällä se syö heinäkasveja, viljoja ja vihanneksia, talvella sille maistuu esimerkiksi lehtipuiden rungot.

Suomessa elävät villit kanipopulaatiot ovat karanneita ja luontoon päästettyjä lemmikkikaneja ja niiden jälkeläisiä, toisin sanoen citykaneja. Citykaneja tavataan isompien kaupunkien laitamilla puistoissa sekä ihmisten asuinalueiden ympäristöissä, raviradoilla ja puutarhoilla. Se on Suomessa luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Vieraslajit tuhoavat ympäristöään minne ne eivät luonnostaan kuulu, ja vievät elintilaa kotoperäisiltä lajeilta.