Ruokinta

Kanin ruokavalion perusta pitäisi olla hyvälaatuinen heinä. 

Heinän merkitystä ei voi kylliksi korostaa, kanin tulisi syödä heinää tarpeeksi jotta sen elimistö toimii oikein. Liian vähäinen heinänsyönti johtaa helposti suolisto-ongelmiin.

Normaalisti kani syö vähintään oman painonsa verran heinää viikossa, eli esimerkiksi 4-kiloinen kani syö neljä kiloa heinää. Kanilla pitäisi olla aina korsirehua tarjolla ja mikäli kani syö liian vähän heinää, typistetään muuta ruokintaa. Pellettiruokinnalla täydennetään heinän ravintoarvoja. Pelletti ei siis koskaan ole yksinomainen ruoka.

Suomessa on yleisesti käytössä kuivaheinä sillä tuoreita heinäkasveja on mahdoton ruokkia ympärivuotisesti. Hyvälaatuinen heinä on väriltään vihertävää, siinä on sekä pitempiä korsia että heinäkasvien lehtevämpiä osia, se tuoksuu hyvälle, ei pölise eikä siinä ole tummia pilkkuja eikä muita merkkejä homeesta.

Erityyppisiä heinän säilöntämenetelmiä:

Tuore nurmi ts tuore heinä on laitumen, heinän ja muiden korsirehujen raaka-aine. Tuoretta heinää voi antaa kanille kesäisin, ja se on erittäin maistuvaa. Kani tulee kuitenkin totuttaa tuoreeseen heinään pikkuhiljaa. Tuoreessa heinässä on enemmän vettä kuin kuivaheinässä joten kanin papanat saattavat muuttua kosteammiksi. Kilo tuoretta heinää (noin kymmenen litran sanko täyteen pakattuna) vastaa 300g kuivaheinää. Tuoreessa heinässä on enemmän vitamiineja kuin kuivassa, sillä kuivattamisen aikana heinästä poistuu vitamiineja. Tuoreen heinän ravintoainepitoisuuksiin vaikuttaa myös käytetyt kasvilajit, nurmen kasvuaste, säätila ja vuorokauden aika. Kuidun kannalta parasta tuoreheinä on silloin kun heinä on jo kasvanut tähkävaiheeseen.

Säilörehu ei ole yleisesti kaneille syötettävää rehua. Säilörehun kosteus on alle 45% ja sen säilöntään käytetään AIV-liuosta. Se on voimakkaan hajuista. Yleensä säilörehua säilötään sille tarkoitettuihin siiloihin tai paaleihin muoviin käärittynä. AIV-liuos on suomalainen keksintö joka on tarkoitettu nautaeläinten ruokien säilöntään.

Muoviin pakattu heinä / säilöheinäKuiva-ainepitoisuus on 45-85%. Yleensä hevosheinässä kuiva-ainepitoisuus on lähellä kuivaheinää. Säilöheinän säilyvyys perustuu hapettomiin olosuhteisiin ja/ säilöntäaineisiin. Säilöheinä säilötään muovitettuihin paaleihin. Kaneille soveltuu säilöntäaineeton säilöheinä, eli muoviin pakattu kuivaheinä. Hyvä säilöheinä on vihertävää ja raikkaan tuoksuista. Säilöheinän etuna on hyvä ravintoarvojen säilyvyys verrattuna kuivaan heinään.

Kuivaheinässä kuiva-ainetta on yli 85% ja sen säilyminen perustuu kuivattamiselle. Kuivaheinä on yleisin karkearehu kanien ruokinnassa. Kuivaheinää myydään monen kokoisissa pakkauksissa; eläinkaupoissa sitä löytyy muutaman sadan gramman pussukoista ylöspäin ja heinäntuottajilta useiden satojen kilojen jättipaaleissa. Pakkauksen koko ei yleensä vaikuta heinän sisältöön. Samaa heinää se yleensä on.

Olki antaa mukavaa virikettä kaneille ja osalle se maistuu myös karkearehuna. Olki on kuivattua viljan kortta eikä se ravintoarvoiltaan korvaa heinää.

Pellettiruokinta

Kuivaheinä ei yksinään riitä kattamaan kaikkien ravintoaineiden saantia, ja yksinkertaisin tapa korvata näitä ravinteita on antaa kanille pellettiä. Ei ole täysin yksiselitteistä mikä pelletti olisi paras, ja esimerkiksi moni kasvattaja tekeekin itse omia ruokasekoituksia jotta saavat turvattua kaneilleen tarpeelliset ravintoaineet. Pellettiä annostellaan n. 20g/kg eli esimerkiksi nelikiloinen kani saisi pellettiä 80g/vrk. Tämä ei kuitenkaan päde aina, vaan sinun tulee seurata kanisi painoa sekä heinänsyöntiä. Jos kani syö liian vähän heinää tai on ylipainoinen, vähennetään aina muuta ruokintaa. Heinää on oltava aina tarjolla.

Esimerkkejä ravintoaineista, joihin tulisi kanin ruokavaliossa kiinnittää huomiota:

Kuitu: Yleensä mikäli kani syö kylliksi heinää, saa se myös tarpeeksi kuitua. Heinässä on kuitua noin 50-65%.

Valkuainen: Suosituskeskiarvo kaneilla n. 16,5%. Heinästä tätä löytyy usein alle 10% mikä harvoin riittää minkään rotuiselle tai ikäiselle kanille.

Kalsium-fosfori -suhde tulisi olla noin 1,3:1. Mikäli kani saa jompaa kumpaa näistä liikaa suhteessa toiseen, vaikuttaa se toisen imeytymiseen ja voi pitkässä juoksussa aiheuttaa elimistöön ongelmia, kuten virtsakiteitä.

Rasva: Heinässä on liian vähän rasvaa kaneille, pelletissä sitä saisi olla noin 2,5-5%. On kanikohtaista kuinka paljon se rasvaa tarvitsee.

A-vitamiini: Tätä on usein kanien pelleteissä hurjia määriä. Suositusten mukaan kanin pelletissä tulisi A-vitamiinia olla 9000 Ky/kg ka.

D-vitamiini: Samoin kuin A-vitamiinia, myös D-vitamiinia on yleensä liikaa kanien pelleteissä. Kani ei tarvitsisi ollenkaan lisättyä d-vitamiinia ruokintaansa, se saa kaiken tarpeellisen d-vitamiinin heinästä. Pelleteistä kannattaakin etsiä vaihtoehto, jossa d-vitamiinia olisi alle 1000 ky/kg ka. Liiallisesta d-vitamiinista voi olla jopa terveydellistä haittaa.

Tärkkelys: Monet kaninomistajat kavahtavat viljoja kanin ruokinnassa, sillä viljat sisältävät tärkkelystä. Yleensä kanien ruoissa ei ilmoiteta tärkkelyksen määrää. Nuoret kanit ovat herkempiä tärkkelykselle kuin täysikasvuiset. Tärkkelyksen määrä ruokinnassa pitäisi aikuisilla kaneilla olla alle 20% ja nuorilla alle 13.5%. Esimerkiksi kotimaisista viljoista vehnässä on eniten tärkkelystä, 67%, kun taas kaurassa vähiten, 44%. Jos kani saa vaikka puoli desiä pellettiä, jossa pääraaka-aineena on vehnä, ei se nosta kokonaistärkkelyksen määrää liian radikaalisti mikäli kani syö heinää kunnolla.

Tuoreruoka

Kanien ruokavalioon olisi hyvä lisätä myös tuoreita kasviksia. Kaupoista löytyy hevihyllystä paljon kaneille sopivaa ravintoa. Runsaasti sokereita sisältäviä juureksia ja hedelmiä, kuten porkkanaa, tulisi tarjoilla maltillisesti.

Myös luonnosta voi kerätä kaneille sopivia kasveja. Kanit myös pitävät lehtipuiden oksista, hyväksi todettuja on pajut, omenapuu sekä pihlaja. Kuusenoksia voi myös tarjoilla, mutta silloin ei pidä pelästyä jos kanin virtsa muuttuu punaiseksi. Punainen väri ei ole verta vaan väri on peräisin kuusen sisältämistä fytokemikaaleista eikä se ole vaarallista.