Rakenne, aistit ja käyttäytyminen

Koska villikaniini on alkuperämaassaan tärkeä linkki ravintoketjussa, on sille kehittynyt erityinen rakenne nimenomaan petoeläimiltä karkuun juoksemiseen. Lemmikkikaneilla on samat ominaisuudet ja säikähtäessään ne käyttävät aistejaan kuten villikaniinit.

Takajalat ovat voimakkaat ja pitkät, niillä pystyy juoksemaan karkuun nopeasti, tekemään pitkiä loikkia, nopeita käännöksiä ja potkimaan todella voimakkaasti. Rummuttamalla takajalkaa kani viestii lajikumppaneilleen vaarasta. Takajalan rummutusta tosin käytetään muuhunkin viestintään, toiset lemmikkikanit paukuttavat jalkaansa leikkiessäänkin, vaatiessaan ruokaa tai huomiota ja urokset paukuttavat takajalkoja astuttuaan naaraan.

Kanilla on muuhun rakenteeseen nähden pitkät korvat, joilla kykenee kuulemaan saalistajan kaukaa. Korvilla on myös tärkeä tehtävä lämmönsäätelyssä; korvien verisuonisto laajenee kuumalla ja supistuu kylmällä, korvien kautta haihdutetaan lämpöä. Kun kanilla on kylmä, se painaa korvat suppuun ja lähelle selkäänsä.

Kanin silmät sijaitsevat eri puolilla päätä ja sen näkökenttä on laaja. Ainoastaan suoraan taakse ja kuonon eteen se ei kykene näkemään. Alla olevassa piirroksessa näkyy harmaalla alue minkä kani näkee samanaikaisesti molemmilla silmillä.

Kanin reviirikäyttäytyminen

Monesti kuulee puhuttavan, että kani on laumaeläin. Mutta onko näin? Villikaniini elää yhdyskunnassa, joka ei siis ole lauma. Jokaisella kanilla on oma reviiri, mutta saaliseläimenä yhdyskunnassa asumisessa on hyötynsä. Kanit pystyvät viestimään toisilleen lähestyvästä vaarasta.

Lemmikkinä pidettävälle kanille ei ole niin yksinkertaista luoda omaa reviiriä ja samalla mahdollisuutta sosiaaliseen elämään koska asunnossa ei ole tarpeeksi tilaa eikä toisella kanilla ole näin mahdollisuutta väistää pois toisen reviiriltä. Tämä ei tarkoita sitä, ettei kani tarvitsisi lähelleen muita kaneja. Kani on ehdottomasti yhdyskuntaeläin, eikä sitä tulisi pitää niin ettei sillä ole mahdollisuutta kuulla ja nähdä lajikumppaneitaan ja viestiä niiden kanssa.

Joillakin kaneilla on niin voimakas reviirikäyttäytyminen, että ne puolustavat omaa aluettaan hyökkimällä myös omistajiaan kohti. Tässä tilanteessa ei kannata työntää käsiään kanin turvapaikkaan kanin ollessa siellä, vaan houkutella kani pois sieltä hoitotoimenpiteiden ajaksi. Yleensä kasvattajat poistavat lemmikkikanijalostuksesta tällaiset yksilöt koska agressiivinen reviirikäyttäytyminen on jonkinverran periytyvä ominaisuus eikä toivottavaa lemmikkikanilta. Villikaniinilla lisääntymisen kannalta pesän puolustaminen on tärkeä ominaisuus.