Kani lemmikkinä

MIKSI KANEJA PIDETÄÄN LEMMIKKINÄ?

Suomessa kani oli merkittävä tuotantoeläin vielä sotien aikaan, jonka jälkeen sen pito lemmikkinä on yleistynyt.

Vielä viime vuosiin asti kani on ollut hieman väärin ymmärretty lemmikki, sillä sen tilantarve ja aktiivisuus on suuri eikä se siksi sovellu pelkästään häkkielämään.

1980-luvulla Helsingissä tavattiin ensimmäisiä citykaneja, jotka ovat siis ihmisten karanneita tai hylkäämiä lemmikkejä ja niiden poikasia.

Kani on todella sopeutuvainen eläin ja nämä citykanit ovatkin sopeutuneet Suomen olosuhteisiin niin hyvin, että niiden kanta kukoistaa ja pikkuhiljaa populaatiot ovat levinneet muuallekin Etelä-Suomeen. Kuten aiemmin jo on kerrottu, kani luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi sillä se vie elintilaa kotoperäisiltä lajeilta, kuten rusakoilta ja jäniksiltä, ja vaikuttaa näin Suomen ekosysteemiin. Lisäksi taudit leviävät citykanipopulaatioissa. On todella julmaa hylätä kani luontoon petoeläinten, pahantahtoisten ihmisten ja tautien armoille.

Lemmikkinä kani on jopa vaativampi kuin kissa tai koira, mutta aivan ihastuttava lemmikki joka tapauksessa. Niiden touhuja on kiva seurata, ne ovat seurallisia, touhukkaita ja hauskoja veijareita.

Aiemmin kani on mielletty hiljaiseksi ja vähään tyytyväksi lemmikiksi, mutta näin ei todellakaan ole. Ne vaativat enemmän seuraa kuin useat kissat ja kaipaavat aktiviteetteja siinä missä koirakin. Ne nukkuvat mielellään omistajiensa vieressä, ovat mukana ruuanlaitossa kerjäämässä makupaloja tai "auttavat" kodinhoidossa.

Luonnossa kanin reviiri on jalkapallokentän kokoinen maan pinnalla ja tämän lisäksi tunneliverkosto maan alla. Kanin omistajan pitäisi varautua siihen että kani tarvitsee paljon liikuntaa ja virikkeitä.

Kaneista luonnehditaan että ne ovat ihanan sosiaalisia ja söpöjä, ne osoittavat kiintymystään ihmiseen nuolemalla ja pötkähtämällä viereen nukkumaan. Ne ovat oppivaisia, jääräpäisiä, niiden kanssa käy harvoin aika tylsäksi. Kun kanille tarjoaa virikkeitä ja sopivan ympäristön, on sen kanssa eläminen hauskaa.

Häkkiinsä tylsistynyt kani voi olla kurja lemmikki häiriökäyttäytymisineen. Yhä useampi jättää häkin kokonaan hankkimatta, ja rakentaa itse kanille ns turvapaikan, oman huoneen tai pitää sitä täysin vapaana asunnossa jolloin kanin seurallisuus vasta pääsee oikeuksiinsa.

Kani häkissä

Eläinsuojelu asettaa minimivaatimukset häkin koolle, mutta isokaan tehdasvalmisteinen häkki ei ole riittävän iso tarjoamaan kanille riittävästi liikuntaa. Kani nukkuu saman verran kuin ihminen, noin 8 tuntia vuorokaudessa, mutta useimmat kanit ovat ilta- ja yöaktiivisia jolloin ei toimi se, että kani olisi yöt häkissä. Lisäksi kani ei nuku yhteen putkeen kahdeksaa tuntia.

Häkki ei ole ihanteellinen ratkaisu, mutta joissakin tapauksissa kanin turvallisuuden kannalta järkevin vaihtoehto. Suositeltavaa kuitenkin on, että kanille rakennetaan tila missä se saa enemmän liikuntaa silloinkin, kun se on pakko teljetä suljettuun tilaan.

Kani vapaana asunnossa

Kanit ovat todella touhukkaita eläimiä. Kun kani on asunnossa vapaana, puhutaan että asunnosta tulisi tehdä kaniturvallinen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki paikat, missä kani voi loukkaantua tai tuhota omaisuutta, tulisi suojata tai estää kanin pääsy luvattomiin paikkoihin. Lattioille on hyvä laittaa mattoja mitä pitkin kanin on helppo kulkea.

Luonnossa kani rakastaa kaivamista, asunnossa kaivamisvimma saattaa kohdentua vaikka sohvaan. Monet ovatkin järjestäneet kanille kaivuulaatikon, missä on heinää, olkea tai vaikka tavallista hiekkaa. Kaivuulaatikko kannattaa olla korkeareunainen muovilaatikko.

Koska kanit papanoivat usein syödessään, on käytännöllistä sijoittaa heinät niin että kani istuu WC-laatikossaan syödessään. Tämä voi helpottaa siivoamista.

Ulkokani

Kanit ovat sopeutuvaisia eläimiä ja niitä on mahdollista pitää ulkona ympäri vuoden. Mikäli aiot siirtää kanin ulos asumaan, tulee tämä tehdä keskikesällä jotta kani kykenee varautumaan tulevaan talveen kasvattamalla riittävän talvikarvan.

Yksi yleisimmistä syistä kaneista luopumiseen on perheessä puhjennut allergia. Jos kani on mahdollista siirtää ulos asumaan, ei siitä ole välttämättä pakko luopua.

Ulkokanin aitaus on oltava ns petoturvallinen. Puutarhaverkko tai kanaverkko eivät ole kylliksi suojaavia rakennusmateriaaleja, vaan verkko olisi hyvä olla jotain tukevampaa ainesta ja tiheäsilmäistä jotta pienetkään pedot (minkki) eivät pääse kaniin käsiksi. Kettu ja irtokoirat pääsevät helposti läpi kompostikehikoista tehdyistä häkeistä ja kanaverkot eivät pidättele edes kania itseään. Aitaus tulee verkottaa myös maasta koska kanit kaivavat sekä katosta lentävien petolintujen vuoksi.

Ulkokani tarvitsee säänsuojaa, kuivan paikan ja yleensä se kaipaa energiapitoisempaa ruokaa. Pesäkopin on hyvä olla riittävän suojaisa ja tarjota kanille mahdollisuus lämmittelyyn. Ulkokanille on hyvä tarjota olkia puuhasteluun sekä täyttää sen pesäkoppi niillä. Myös ulkona asuva kani vaatii päivittäistä hoitoa ja sulaa vettä.

Varsinkin ulkokanilla on oltava yhteys lajikumppaneihinsa, sillä se ei saa samalla tavalla seuraa ihmisestä ympäri vuorokauden kuin sisällä asuva kani. (Tämä ei tarkoita etteikö lajikumppaneiden seura olisi tärkeää myös sisällä asuvalle kanille).